Kehorauha ei aina tunnu heti helpottavalta. Kun vanhat selviytymiskeinot, kuten jatkuva laihduttaminen tai kehon kontrollointi jäävät pois, pintaan voi nousta vaikeita tunteita. Tässä tekstissä avaan, miksi näin tapahtuu ja miten voit toimia itseäsi kohtaan lempeämmin.
Miksi kehorauha tuntuu vaikealta?
Moni ajattelee, että kun lopettaa jatkuvan laihduttamisen, kehon kontrolloinnin ja itsensä korjaamisen, olo helpottuu heti. Joskus käy kuitenkin toisin.
Kun päättää olla tarttumatta vanhoihin selviytymiskeinoihin ja yrittää vain olla, pintaan voi nousta levottomuutta, ahdistusta ja tavallista enemmän kehoon liittyviä ajatuksia. Kehorauhan harjoittelu ei tunnukaan heti rauhalta, vaan se voi tuntua yllättävän vaikealta.
Tämä on hyvin inhimillistä.
Usein kyse ei ole siitä, että tekisit jotain väärin. Kyse voi olla siitä, että vanhat keinot turruttaa vaikeita tunteita eivät enää ole käytössä.
Monelle jatkuva laihduttaminen, painon tarkkailu, syömisen kontrollointi tai uuden elämäntaparemontin suunnittelu ovat voineet toimia selviytymiskeinoina. Ne ovat voineet tarjota hetkellisen tunteen hallinnasta, toivosta tai siitä, että ongelma on ratkaistavissa. Samalla huomio on voinut siirtyä pois siitä, mitä sisällä todella tapahtuu.
Kun nämä selviytymiskeinot jäävät pois, pintaan voi alkaa nousta tunteita, joita on ehkä pitkään yrittänyt välttää, hallita tai vaimentaa. Se voi olla esimerkiksi riittämättömyyden tunnetta, surua, häpeää, yksinäisyyttä, huonommuuden kokemusta, pettymystä, pelkoa tai tyhjyyttä.
Usein keho ei ole ollut varsinainen ongelma, vaan paikka, johon sisäinen kipu on kohdistunut.
Kognitiivisen lyhytterapian näkökulmasta mieli pyrkii usein ratkaisemaan tunnekuormaa ulkoisen muutoksen kautta. Se voi sanoa:
Kun laihdun, tämä helpottaa.
Kun kehoni muuttuu, voin hyväksyä itseni.
Kun saan itseni kuriin, minulla on parempi olla.
Ajatukset voivat tuntua tosilta, vaikka ne ovat usein opittuja tulkintoja. Todellinen tarve voi olla aivan muualla: nähdyksi tulemisessa, turvassa, levossa, myötätunnossa tai hyväksynnässä. Siksi on tärkeää ymmärtää, ettei ole olemassa hyviä tai huonoja tunteita. On vain tunteita, jotka yrittävät kertoa jotain.
Ahdistus voi kertoa kuormituksesta. Suru menetyksestä. Häpeä vanhoista haavoista. Riittämättömyys ehkä siitä, että on oppinut mittaamaan arvoaan väärillä mittareilla. Kun vaikea tunne nousee pintaan, sitä ei aina tarvitse heti poistaa.
Kysymyksiä pysähtymisen tueksi
Joskus tärkeämpää on pysähtyä kysymään:
Mitä tämä tunne yrittää kertoa minulle?
Mitä tarvitsen juuri nyt?
Mistä tämä tunne on minulle tuttu?
Yritänkö ratkaista sisäistä kipua muuttamalla kehoani?
Kehorauha ei aina ala hyvällä ololla. Joskus se alkaa siitä, että lakkaa pakenemasta itseään. Kun vanhat selviytymiskeinot jäävät pois, voi hetken tuntua vaikeammalta. Mutta samalla syntyy mahdollisuus kohdata se, mikä on odottanut huomiota ehkä pitkäänkin.
Kehorauha ei tarkoita sitä, että omaa kehoa pitäisi oppia rakastamaan joka päivä. Usein riittää, ettei keho ole enää paikka, jonka kautta yritämme hallita sisäistä maailmaamme tai purkaa pahaa oloamme. Joskus suurin muutos ei tapahdu peilissä, vaan siinä hetkessä, kun uskaltaa pysähtyä kohtaamaan sen, mitä on pitkään yrittänyt paeta.
Lue myös: Kehorauha ja sisäinen turva – miksi oman kehon hyväksyminen on niin vaikeaa?
Jos huomaat, että nämä teemat koskettavat sinua eikä niiden kanssa ole helppo olla yksin, voimme työstää niitä yhdessä turvallisesti ja rauhalliseen tahtiin. Voit olla yhteydessä matalalla kynnyksellä alla olevan yhteydenottolomakkeen kautta tai sivun oikeasta alakulmasta löytyvän chatin avulla.
